Eloisen puutarha

Taloomme on aikanaan kuulunut käyttöoikeus pikkuiseen puutarhaan kaupunginmuurin kupeessa. Koska muuri on juuri talomme kohdalta osittain sortunut (tai kiviä on käytetty kellarimme rakentamiseen), ikkunoistamme on suora näkymä vanhan puutarhaan.
Jostain syystä puutarhamme hoito on kuitenkin jossain vaiheessa siirtynyt naapurille, mutta nyt hän esitti toivomuksen, että ottaisimme puutarhan taas omaan hoitoomme.
Olimme tietysti innoissamme ja menimme heti sitä tutkimaan. En ollut siellä ennen käynyt, sillä portti on aina lukossa.
Keltainen ruusupensas oli sopivasti täydessä kukassa :)

Naapurin rouvan ainoa toivomus oli, että mitä teemmekin, tämän punaisen ruusupensaan jättäisimme. Se on kuulemma ollut puutarhassa yli 100 vuotta, eikä enää edes tiedetä kuka sen on istuttanut!
Kylläpä tuli vastuuta kerrakseen!
Ruusu on joka tapauksessa sitkeää sorttia, kun on kaikki nämä vuodet kestänyt. Ehkä se kestää vielä meidätkin.
Tässä ruusussa oli uskomattoman voimakas tuoksu. Harmi ettei sitä voi kuvassa välittää.

Iso osa puutarhaa oli päässyt täysin villiintymään. Siinä ei auttanut muu kuin kiskoa reippaasti ylimääräisiä pois, että saisi jotenkin selvää, mitä siellä kasvaa. Yhdestä risukosta löytyi tälläinen yllätys. Pieni keltainen ruusu pääsi päivänvaloon.
Kaikkiaan löysimme seitsemän ruusupensasta! Nyt sitten mielenkiinnolla odotamme kukkimista.
Täytyypä viedä Eloise käymään puutarhassaan, sillä on varmaan ollutkin ruusujaan ikävä :)