Joulurauhaa!

                                                         

Täällä ollessani käyn paljon kävelemässä. Jos en lähde suoraan rantaan, menen yleensä muurin viertä ja kierrän vanhan kaupungin. Silloin reitilleni osuu 1300-luvun puolessa välissä rakennettu Katariinan kappeli jonka ovet ovat melkein aina auki. Kesällä siellä on ihanan viileää, talvella taas lämmintä. Aina siellä on kuitenkin hiljaista ja rauhallista.
Kappelia on tietysti remontoitu monet kerrat, viimeksi 80-luvulla. Jotain sen vanhasta tunnelmasta on kuitenkin jäljellä.
Tämän kuvan myötä haluan toivottaa kaikille Rauhallista Joulua!

Lattioita

 Meni tosiaakin kolme vuotta, ennen kuin ehdimme repiä toisen kerroksen huoneista 70-luvun         "ihanat" kokolattiamatot pois.                                                                                                                               

Vanhimmassa osassa olevasta isosta makuuhuoneesta ja sen päässä olevasta pikkuhuoneesta paljastui punaruskea lattia. Kulunut tietysti, mutta sehän ei haittaa.

Reinin puoleisista huoneista löytyi tämän näköistä lattiaa. Tässä osassa taloa lattiat ovat olleet mustaksi maalattuja, ehkä tämäkin.

Tänään juhlimme talon syntymäpäivää. Meidän aikamme täällä alkoi kolme vuotta sitten. Kilistimme lasia ja totesimme, että kannatti tulla :)
Tuota samaa puuta kuvasin keväällä vaalean punaisena, nyt kauniissa syksyn värissä.

Olen varmaan joskus maininnut että talon vintti on täynnä kirjalaatikoita. Siellä on välillä kiva käydä penkomassa, ja joskus löytyy muutakin kuin kirjoja.

Eihän tämä mitään ihmeellistä antiikkia ole, mutta osa taloa ja sen historiaa kuitenkin.
Astiat laitoin takaisin laatikkoon mutta noille kuville täytyy kyllä löytää paikka seinältä.

                              Vartiopaikalla

Nämä tontut tulivatkin niin hyvin toimeen keskenään, että päätyivät kaikki töihin pihalle. Taitavat olla ihan sukulaisia keskenään  :)

                              Pihalle istutin malvan.

Puutarhayllätyksiä

Vanha viiniköynnös yllätti rypäleillä. Ei näistä niin paljon ole että kannattaisi ruveta viiniä polkemaan ja syötäväksi ovat kai happamia, mutta kivalta näyttää :)

Toinen mukava yllätys olivat karhunvatukat. En ollut tunnistanut köynnöstä ennen kuin näin marjat. Näistä tuli hyvää piirakkaa :)

Bendorfista Unkeliin

Eilen oli toinen markkinapäivä. Aamulla aloitettiin Koblenzin läheltä Bendorfista. Mainoksissa mainittu "antikmarkt" oli kyllä pikkuisen liioiteltu.

Tuohon takana sivuttain seisovaan keramiikkatonttuun ihastuin, mutta voi harmi, se oli liimattu keskeltä kasaan.  Tonttu kavereineen oli Unkelin markkinoilla.

                                                Lounas :)

Pommernista Bingeniin

Tänään oli markkinapäivä. Aamulla lähdettiin Pommerniin joka oli päivän ensimmäinen kohde. Sataa tihuutti, mutta markkinakauppiaita oli silti paikalla mukavasti.
Mukaan löytyi pieni madonnapatsas ja surullisen näköinen pihatonttu possu kainalossaan. En tiedä vielä mistä löydän tälle tontulle työmaan, sillä pikkuisessa pihassamme ovat jo talon vanhat tontut. Suomeen se ei halua lähteä, joten ehkä se pääsee possuineen Eloisen puutarhaan.
Tuosta yläpuolella olevasta kuvasta näkee, miten sitten mutkiteltiin Bingenin suuntaan. Pelkkää serpenttiiniä monta kilometriä.

Tuolla alhaalla näkyy Hazenport (luulisin)

Bingenissä piti olla myös markkinat, ja varmaan olikin, mutta me vaan emme löytäneet niitä! Meillä ei ollut tarkkaa osoitetta eikä kukaan osannut neuvoa. Missään ei myöskään ollut ensimmäistäkään mainosta asiasta. No, sen sijaan sieltä löytyi hyvä jäätelöbaari , eli ihan hyvin kävi sielläkin :)

Eloisen puutarha on sateesta märkä. Lehdet nuokkuvat pisaroiden painosta, mutta ruusunnuppu odottaa huomista aurinkoa.

       Iltaviini hämärässä illassa. Taas tunnen ruusun tuoksun :)

              Ihanan vieno tuoksu tuntuu huoneessa.        

Eloisen puutarha

Taloomme on aikanaan kuulunut käyttöoikeus pikkuiseen puutarhaan kaupunginmuurin kupeessa. Koska muuri on juuri talomme kohdalta osittain sortunut (tai kiviä on käytetty kellarimme rakentamiseen), ikkunoistamme on suora näkymä vanhan puutarhaan.
Jostain syystä puutarhamme hoito on kuitenkin jossain vaiheessa siirtynyt naapurille, mutta nyt hän esitti toivomuksen, että ottaisimme puutarhan taas omaan hoitoomme.
Olimme tietysti innoissamme ja menimme heti sitä tutkimaan. En ollut siellä ennen käynyt, sillä portti on aina lukossa.
Keltainen ruusupensas oli sopivasti täydessä kukassa :)

Naapurin rouvan ainoa toivomus oli, että mitä teemmekin, tämän punaisen ruusupensaan jättäisimme. Se on kuulemma ollut puutarhassa yli 100 vuotta, eikä enää edes tiedetä kuka sen on istuttanut!
Kylläpä tuli vastuuta kerrakseen!
Ruusu on joka tapauksessa sitkeää sorttia, kun on kaikki nämä vuodet kestänyt. Ehkä se kestää vielä meidätkin.
Tässä ruusussa oli uskomattoman voimakas tuoksu. Harmi ettei sitä voi kuvassa välittää.

Iso osa puutarhaa oli päässyt täysin villiintymään. Siinä ei auttanut muu kuin kiskoa reippaasti ylimääräisiä pois, että saisi jotenkin selvää, mitä siellä kasvaa. Yhdestä risukosta löytyi tälläinen yllätys. Pieni keltainen ruusu pääsi päivänvaloon.
Kaikkiaan löysimme seitsemän ruusupensasta! Nyt sitten mielenkiinnolla odotamme kukkimista.
Täytyypä viedä Eloise käymään puutarhassaan, sillä on varmaan ollutkin ruusujaan ikävä :)

Reinin vesi on tällä hetkellä todella alhaalla. Vuosi sitten vesi nousi tuossa kuvassa näkyvälle kävelytielle, eikä se ole mitenkään tavatonta.

Nyt rannan kivet ovat pitkälle paljaina ja ranta on täynnä veden tuomia simpukankuoria.

   En ollut ainoa joka niitä keräsi :)

  

Tulin siis kotiin tasku täynnä sinpukankuoria ja auringon lämpöisiä veden silittämiä kiviä. Pidin itse yhden simpukankuoren ja loput annoin tontulle  :)                                                                                           

                                                                  

Iltakävelyllä

Eikö olekin kummallista, että iltahämärässä kulkiessa näkee ihan eri asioita kuin päivänvalossa.

                          Naapurin ikkunalla on pääsiäispuu :)

Pitkäperjantai

Olenkohan missään vaiheessa maininnut talon krusifikseista?
Kun tulimme ensimmäistä kertaa taloa katsomaan, lähes joka huoneen seinällä oli krusifiksi. Kaikissa makuuhuoneissa, keittiössä, jopa vintissä oli ristitön Jeesus (rikkoutunutta ei varmaan oltu haluttu heittää pois).
Kun sitten ostimme talon, entinen omistaja otti mukaansa mitä halusi ja ymmärtäähän sen, että krusifiksit hän oli kerännyt seiniltä. Vain keittiöön oli jostain syystä jäänyt, samoin ristitön Jeesus vintin seinälle.
Niinpä minun piti siis alkaa etsiä toisia, sopivan ikäisiä tilalle.
Nyt yläkerran makuuhuoneissa, vaikkakin käyttämättömissä, on krusifiksi seinällä. Tämä kuvissa oleva krusufiksi on alakerrasa, omassa makuuhuoneessamme.

Onneksi ehdimme tänäkin vuonna nähdä tämän puun täydessä kukassa. En vaan vieläkään tiedä sen nimeä :)

Tontut ja bambit pääsivät päivänvaloon varastosta. Kunhan saan istutukset mallilleen, ne siirtyvät vanhalle paikalleen kukkapenkkiin.

Tulimme siis Lyypekin kautta ja sieltä löytyi taas tälläinen aivan mahtava kauppa. Sain luvan ottaa kuvia. Tässä niistä muutama.

Mukaamme lähti  pikkuinen Clemens-apina. Vapautin hänet kuplamuovista heti kun pääsimme autoon.

No niin, vihdoinkin. Pakkaan laukkuja ja koitan muistella kaiken tarpeellisen mukaan.
Keskiviikkona lähdetään taas ja tällä kertaa autolla. Turusta Tukholmaan, Ruotsin ja Tanskan läpi Saksaan. Perille voisi ajaa päivässäkin, mutta päätimme jäädä Lyypekkiin yhdeksi yöksi. Eihän meillä nyt niin kiire ole :)

Tammikuu on lopuillaan, mutta kaupungintalon edessä on vielä joulukuusi : )

Eipä ole ennen tullut tehtyä puutarhatöitä tammikuussa, mutta nyt tuli koettua sekin ihme.
Mittari näytti +7 ja huomasin että syksyllä istutetuissa orvokeissa oli nuppuja. Myös kukkapenkissä olleet pelargoniat voivat ihan hyvin, mitä nyt olivat pitkiksi venähtäneet. Onhan täällä ollut pakkastakin, mutta nähtävästi se ei ole päässyt pahemmin kiusaamaan talon ja kivimuurin suojaamaa pihaamme.
Tulppaanit ja narsissit olivat myös hyvässä kasvussa. Harmi vaan, tuskin olen täällä kun ne kukkivat. Nauttikoon niistä siis naapurin rouva, joka näkee ikkunastaan kukkapenkkimme!
Kuvassa on muratin suojissa pihasammakkomme, joka on ollut koko talven ulkona ja hyvin näyttää voivan sekin :)

 En malttanut taaskaan olla ostamatta orkideaa ikkunalle. Naapurin rouva käy silloin tällöin kastamassa kun olemme poissa ja kukat voivat yllättävän hyvin.

Melkein kevät

Lähdimme herättämään Taloa talviunestaan. Suurin osa ikkunaluukuista on nyt auki ja valo pääsee jo melkein joka huoneeseen.