perjantai 6. kesäkuuta 2014
tiistai 3. kesäkuuta 2014
Eloisen puutarha
Taloomme on aikanaan kuulunut käyttöoikeus pikkuiseen puutarhaan kaupunginmuurin kupeessa. Koska muuri on juuri talomme kohdalta osittain sortunut (tai kiviä on käytetty kellarimme rakentamiseen), ikkunoistamme on suora näkymä vanhan puutarhaan.
Jostain syystä puutarhamme hoito on kuitenkin jossain vaiheessa siirtynyt naapurille, mutta nyt hän esitti toivomuksen, että ottaisimme puutarhan taas omaan hoitoomme.
Olimme tietysti innoissamme ja menimme heti sitä tutkimaan. En ollut siellä ennen käynyt, sillä portti on aina lukossa.
Keltainen ruusupensas oli sopivasti täydessä kukassa :)
Naapurin rouvan ainoa toivomus oli, että mitä teemmekin, tämän punaisen ruusupensaan jättäisimme. Se on kuulemma ollut puutarhassa yli 100 vuotta, eikä enää edes tiedetä kuka sen on istuttanut!
Kylläpä tuli vastuuta kerrakseen!
Ruusu on joka tapauksessa sitkeää sorttia, kun on kaikki nämä vuodet kestänyt. Ehkä se kestää vielä meidätkin.
Tässä ruusussa oli uskomattoman voimakas tuoksu. Harmi ettei sitä voi kuvassa välittää.
Iso osa puutarhaa oli päässyt täysin villiintymään. Siinä ei auttanut muu kuin kiskoa reippaasti ylimääräisiä pois, että saisi jotenkin selvää, mitä siellä kasvaa. Yhdestä risukosta löytyi tälläinen yllätys. Pieni keltainen ruusu pääsi päivänvaloon.
Kaikkiaan löysimme seitsemän ruusupensasta! Nyt sitten mielenkiinnolla odotamme kukkimista.
Täytyypä viedä Eloise käymään puutarhassaan, sillä on varmaan ollutkin ruusujaan ikävä :)
torstai 24. huhtikuuta 2014
Reinin vesi on tällä hetkellä todella alhaalla. Vuosi sitten vesi nousi tuossa kuvassa näkyvälle kävelytielle, eikä se ole mitenkään tavatonta.
Nyt rannan kivet ovat pitkälle paljaina ja ranta on täynnä veden tuomia simpukankuoria.
En ollut ainoa joka niitä keräsi :)
Tulin siis kotiin tasku täynnä sinpukankuoria ja auringon lämpöisiä veden silittämiä kiviä. Pidin itse yhden simpukankuoren ja loput annoin tontulle :)
tiistai 22. huhtikuuta 2014
perjantai 18. huhtikuuta 2014
Pitkäperjantai
Olenkohan missään vaiheessa maininnut talon krusifikseista?
Kun tulimme ensimmäistä kertaa taloa katsomaan, lähes joka huoneen seinällä oli krusifiksi. Kaikissa makuuhuoneissa, keittiössä, jopa vintissä oli ristitön Jeesus (rikkoutunutta ei varmaan oltu haluttu heittää pois).
Kun sitten ostimme talon, entinen omistaja otti mukaansa mitä halusi ja ymmärtäähän sen, että krusifiksit hän oli kerännyt seiniltä. Vain keittiöön oli jostain syystä jäänyt, samoin ristitön Jeesus vintin seinälle.
Niinpä minun piti siis alkaa etsiä toisia, sopivan ikäisiä tilalle.
Nyt yläkerran makuuhuoneissa, vaikkakin käyttämättömissä, on krusifiksi seinällä. Tämä kuvissa oleva krusufiksi on alakerrasa, omassa makuuhuoneessamme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


